Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2009 vastasivat tilastokeskuksen mukaan 66,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (CO2-ekv.). Suomalaisia vuoden 2009 lopussa oli yhteensä 5 351 427, jolloin keskimääräinen hiilijalanjälki oli 12,41 tonnia.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt syntyvät erityisesti energiantuotannosta, liikenteestä ja maataloudesta. Yksilön näkökulmasta tehokkain tapa pienentää hiilijalanjälkeä on kiinnittää huomiota asumiseen, liikkumiseen ja ruokavalioon. Eli hankkia mahdollisimman vähän neliöitä lämmitettäväksi, liikkua kävellen, polkupyörällä ja joukkoliikenteen avulla sekä suosia kasvisruokaa.

Helsingin Sanomien hiilijalanjälkitestin mukaan oma hiilijalanjälkeni on 2867 kg eli noin 2,9 tonnia. Kestävä taso olisi 1-2 tonnia vuodessa vuosisadan puoleen väliin mennessä (2050). Tämän jälkeen päästöt pitäisi saada nopeasti hyvin lähelle nollaa tai jopa negatiivisen puolelle.

Miten päästöjen vähentäminen sitten onnistuu ja mitä itse olen tehnyt?

1. Asuminen: Neliöpihtauksen lisäksi valaistus kannattaa hoitaa energiasäästölampuilla ja hankkia katkaisimella varustetut jatkojohdot sekä mahdollisimman energiatehokkaat tietokoneet, jääkaappi ja pesukone. Pyykin voi pestä 30 asteessa. Televisiota ei kannata pitää päällä ja lehdet voi lukea vain sähköisesti. Postilaatikossa kannattaa pitää ”ei mainoksia, kiitos!” -tarraa. Oma sähkösopimus kannattaa vaihtaa ekoenergiaan osoitteessa: www.ekoenergia.fi

2. Liikkuminen: Liikkuminen kannattaa hoitaa pääsääntöisesti kävellen ja polkupyörällä. Pidemmät matkat voi tehdä junalla tai bussilla. Ajokorttia tai autoa ei kannata omistaa ja lentämistä tulee välttää viimeiseen asti. Mikäli joutuu matkustamaan lentokoneella, kannattaa maksaa lentomaksu esimerkiksi osoitteessa www.lentomaksu.fi

3. Ruoka: Ruokatottumusten suhteen kannattaa suosia vegaaniruokavaliota. Varsinkin naudanliha ja juusto aiheuttavat paljon päästöjä. Kauppamatkat kannattaa kulkea jalan tai pyörällä. Päivittäiselintarvikkeiden hankinnassa voi suosia alan kauppoja, kuten kasvisruokakauppa Asokaa, Ekoloa tai Ruohonjuurta. Aina kun mahdollista, voi valita luomua tai reilun kaupan tuotteita. Ruuan laitossa kannattaa suosia vedenkeitintä uunin ja lieden sijaan. Ulkona syödessä kannattaa suosia vegaaniruokaa tarjoavia ravintoloita.

Lisäksi voi luopua ravitsemuksen kannalta turhista elintarvikkeista. Luonnonvarojen säästön lisäksi myös elämänlaatu paranee kun ei käytä alkoholia tai muita päihteitä. Kahvin sijaan kannattaa juoda teetä (kuppi kahvia kuluttaa kymmenen kertaa enemmän luonnonvaroja kuin kuppi teetä) sekä limsojen ja mehujen sijaan hanavettä. Makeisia, suklaata, sipsejä, pullaa tai keksejä ei kannata syödä lainkaan. Naposteluporkkanoita ja neljän viljan luomupuuroa voi ottaa sitäkin enemmän.

Asumisen, liikkumisen ja ruuan lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös muuhun kulutukseen. Turhaa shoppailua kauppakeskuksissa kannattaa tietysti välttää. Vaatteet ja muut kulutushyödykkeet, kuten tietotekniikan voi mahdollisuuksien mukaan hankkia käytettynä tai kirpputorilta. Jos aikaa on, voi tuunata ja ommella omia vaatteita, kiertää kirpputoreja ja roskiksia.

Omasta hiilijalanjäjestäni suurin osa (41 prosenttia) syntyy asumisesta. Käytännössä pitäisi löytää tapoja, jolla Helsingin Energian fossiilisilla polttoaineilla tuotetusta lämmityksestä pääsisi eroon. Vähäpäästöinen ja hiilineutraali elämä ei voi siis olla pelkästään yksilöiden vastuulla. Tarvitaan yhteiskunnallisia rakenteita, kuten lainsäädäntöä sekä veroja ja kannustimia, tekemään ekologisesta elämästä helppoa, hauskaa ja halpaa.

Leo Stranius

Kirjoittaja toimii Luonto-Liiton pääsihteerinä ja pyrkii downshiftaamaan hiilijalanjälkeä vähintään 10 prosenttia vuosittain.

Sisälämpötilan alentaminen, lihan syönnin vähentäminen ja suihkujen lyhentäminen vähentävät päästöjä. Mutta mitä muuta voisimme tehdä? Itse olen luvannut tämän vuoden aikana tehdä kolme asiaa: lisätä talvipyöräilyä, keksiä vaihtoehtoja juustolle ja sohvasurffata matkoillani, myös työmatkoillani.

Talvipyöräilystä on jo kirjoitettu monta hyvää blogitekstiä, mm. Leon blogissa sekä Cycleinhel-blogissa. Uusi musta -blogi taas esitteli juuston vaihtoehtoja. Myös sohvasurffauksesta kirjoitettiin vastikään City-lehdessä. Liityin itse couchsurfing.org palveluun vuonna 2008, mutta aloin käyttämään sitä aktiivisesti vasta muutettuani isompaan asuntoon. Lainaamalla sohvaani matkaajille vähennän tavallaan myös asuntoni suuresta pinta-alasta johtuvaa hiilijalanjälkeäni. Matkustaessani jalanjälkeni pienenee asumalla asunnossa, jonka ensisijainen tarkoitus ei ole palvella minua, ja jonka pyyhkeitä ja lakanoita ei pestä joka päivä.

Parasta on kuitenkin ihmisten tapaaminen! Uuteen paikkaan pääsee paljon nopeammin sisälle, kun paikallinen kertoo, minne kannattaa mennä, ja mitä nähdä ja tehdä. Turistibussin sijaan voi parhaimmassa tapauksessa saada pyörän lainaksi omalle turistikierrokselle!

Sitä paitsi monet sohvasurffarit ovat hyvin ympäristötietoista porukkaa. Kesällä minulla on ollut kunnia emännöidä mm. ympäristökonsultteina työskentelevää amerikkalaispariskuntaa, jotka päättivät tehdä irtioton elämässään ja matkustaa maailman ympäri. Vielä parempi esimerkki on mieskaksikko, joka matkustaa tämän vuoden työkseen, mahdollisimman kestävällä tavalla keräten kokemuksia kestävistä elämäntavoista ympäri maailmaa. Dokumenttielokuvaa matkasta odotellessa voi tutustua heidän kotisivuunsa. Tiedän myös, että monet nuoret, jotka osallistuvat kansainvälisiin kokouksiin, mm. ilmastoneuvotteluihin, hoitavat majoituksen sohvasurffauksen kautta.

Toinen, samanlaista palvelua tarjoava sivusto on Hospitality Club. En ole itse käyttänyt sitä, mutta ymmärtääkseni se on suositumpi USAssa, ja sivuja voi selata eri kielillä, myös suomeksi.

Vielä on kesää jäljellä ja syksyllä alkavat työmatkat. Haastan siis teidätkin mukaan tähän mukavaan toimintaan, joko tarjoamaan majapaikkaa tai sohvasurffaamaan!

Maria Vuorelma

Kirjoittaja on 10:10 Finland ry:n puheenjohtaja